Pesuja ja painoja

Heippa vaan! On tässä ollut nini tavallisen arkista ja tylsää, ettei ole tullut kirjotiettua edes peruskuulumisia pojista. Annoin tuossa joku aika sitten kissoille matokuurin, kun piti viime vuoden loppupuolella jo antaa, mutta aina se vaan jäi. Luultavasti seuraavalla kerralla koitan jotain muuta, ei mennyt nimittäin tällä kertaa edes kissamallaksen kanssa nappulat kovin mallikkaasti kitusiin, paitsi Oskarilla, joka nyt on sellanen hoto.

Päätin myös ottaa itseäni vähän niskasta kiinni ja pestä kaikki kissat. No lopulta kuitenkin päädyin pesemään vaan Armaan ja Onnin, koska Oskaria ja Aatosta on tullut kuitenkin näyttelyihin pestyä ja Armaan sekä Onnin pesusta on kulunut ihan tajuttoman paljon aikaa. Vähän jännitin sitä etukäteen, kun vielä uhkasin miehelle, että pesen pojat ihan yksin. Muistikuvissani nimittäin Armas sekä Onni olivat aivan hirvittäviä pestäviä. Silloin näyttelyihin peseminen oli mielestäni aika tuskaa, kädet oli naarmuilla eikä kellään ollut oikein kivaa.

Mutta sainpa yllättyä, koska molemmat vanhukset ottivat pesun tosi hyvin. Siis todella reippaasti. Onni istua kökötti tuolilla ihan lunkisti ja nimenomaan Onnin olisin kuvitellut saavan älyttömät skitsokohtaukset, koska Onni nyt ei muutenkaan pidä mistään tavallisesta poikkeavasta asiasta. Armas sanoi muutaman kerran miu ja mau ja yritti kaksi kertaa tulla syliin, mutta siinä se. 

Eipä kyllä kauan saatu nauttia puhtaan kissan tuoksusta. Onni kai tuoksui mielestään liika puhtaalle, koska seuraavana päivänä löysin sen nukkumasta hiekkalaatikosta.

Punnasin muuten silloin madotuksen yhteydessä kaikki pojat. 

Armas 5,9 kg

Onni 5,3 kg

Oskari 7 kg

Aatos 6,4 kg

RUROK 28.4 ja Aatoksen kastraatio.

Oltiin tosiaan RUROKin näyttelyssä viikko takaperin. Aamu alkoi aikaisin, kello soitti 4:30, hyiettä. Vähän jännitti, että oliko Oskari yön aikana onnistunut järjestämään pöksykarvoihinsa jonkun yllärin, mutta ei onneksi ollut ja päästiin ajallaan puoli kuusi tästä lähtemään. Koukattiin YO-kylästä hakemaan kyytiin Henna ja Huxley ja sitten suunnattiin  kohti Helsinkiä. Oltiin suunniteltu, että paikanpäällä olisi hyvä olla kahdeksalta, kun SMERRY:n kevätkokous oli suunniteltu alkavaksi jossain siinä puoli yhdeksän tienoilla. Aikataulut piti, ihmekyllä.

Elli, Oskarin pojan Väinön omistaja, oli ystävällisesti varannut meille häkit siitä vierestään. Laitettiin paikat kuntoon, kissat häkkeihin ja mentiin osallistumaan siihen kevätkokoukseen. Puolet meni varmaan itsellä ohi, mutta tuli nyt sitten annettua oma ääni äänestykseen.

Oskarilla oli tuomarina Aase Nissen. Näytelmät alkoi jossain siinä puolilta päivin. Vähän jännitti muuten, oli pitkästä aikaa sertikilpailu jonka Oskari sitten vei :) Ja näin ollen Oskari valmistui premioriksi (täytyy tässä muistaa kaikki laput ja liput skannata ja tulostaa, että saadaan valmistumisesta ihan virallista). Meillä oli myös värinparas-kilpailu ja senkin Oskari voitti. Olin vähän yllättynyt, mutta mielissäni tietysti. Saatiin kutsu vielä tuomarinparhaaseen. Siellä meitä vastassa oli yksi kissa. Ja joo, sekin me päihitettiin :). Hurjan mahtava saldo kyllä sunnuntailta.

Tyyppi: Nice size - high strong legs . big round paws.

Pää: Triangular head - nice straight nose, full cheeks - fine chin.

Silmät: (en saa käsialasta mitään selvää)

Korvat: Rather good placed.

Turkki: All-weather coat. Nice long - ex presented.

Häntä: ..... lenght - bushy.

Kunto: ex condition.

Yleisvaikutelma: Sweet cat.

Arvostelutulos: Ex1, CAP, BIV, NOM

Ennen paneelia kampasin Oskarin turkin hyvin ja katoin että kaikki karvat on silleen kun pitää. No turhaa se oli. Oskaria ei paljoa kiinnostanut tulla häkistä pois, kun assari sitä sieltä yritti ja tarrasi ettuassuillaan kiinni häkkiin. Sen pienehkön 'painimatsin' aikana se turkki meni sitten miten meni, mutta hienosti Oskari siellä pöydällä sitten jökötti. Vaikka taisi se assarin venytyksessä vähän tassuja heiluttaa, että nyt on tylsää ja pitäisi päästä jo nukkumaan.

Takaisin menomatka sujui hyvin. Huxley teki omaan boksiin pissat, mutta Henna oli varautunut toisella boksilla ja pyssättiin siirtämään kissa puthaaseen laatikkoon jossain päin Helsinkiä.

Maanantaina sitten oli vuorossa viedä Aatos eläinlääkärille kastroitavaksi. Poika jäi sinne ja sitä hakemaan menin Oskarin kanssa, joka sai sitten samalla tehosterokotukset. Pyysin punnauttamaan Oskarin samalla, kun kotona tosiaan sylipunnauksella se sen paino näytti 7,8, mutta tahdoin sen varman painon saada. No ei se onneksi ihan noin paljoa sitten painakkaan. Vaan 7,2 kiloa. Sekin on kyllä ihan tarpeeksi, hartiat oli ihan juntturassa vielä torstainakin näyttelypäivästä.

Aatoksen kastrointi oli mennyt hyvin. Se oli käyttäytynyt kiltisti, ehkä vähän arkaillut, mutta ei ollut raadellut tai syönyt ketään. Herättyään lääkärit oli huomanneet, että Aatos vähän siristi vasenta silmää ja värjäyksessä sitten huomattiin kaksi pistemäistä haavaa verkkokalvossa, jotka oli silmätipoista huolimatta päässyt tulemaan jostain karvasta tai karvoista. Saatiin päälle kymmenen päivän silmätippakuuri ja hyvin Aatos onneksi on antanut ne laittaa. Tai no ei se mitään vastaan ole edes yrittänyt pistää, vaan ihan nätisti on sen aikaa että tippa saadaan silmään. 

Leikkauspäivän Aatos vietti kylppärissä, kuin myös yön ja hiukan vielä päälle seuraavankin päivän. Aika miehekkäät tuoksut tosta kymmenkuisesti kissistä kyllä lähti, että hyvään aikaan tuli tämä kastrointi. Ties vaikka se seuraavaksi olisi keksinyt alkaa egoilemaan oikein kunnolla. Samana iltana Aatos oli aika juopuneen ja krapulaisen oloinen, mutta seuraavana päivänä taas ihan oma itsensä.

Nyt meillä asustaakin sitten pelkkiä kastraatteja.

Ja voi iik. Ilmoitin Oskarin ja Aatoksen PIROKin näyttelyyn, siellä Aatos on jo kastraattiluokassa. Ei se ole enää hei vauva.

Kuvasia ja kuulumisia.

Sainpas eilen tiputettua postiin Oskarin ja Aatoksen näyttelyilmot TUROKin näyttelyyn, joka on maaliskuun 23 ja 24 päivä. Aatos näytelmöi messukeskuksessa lauantaina ja Oskari lauantaina ja sunnuntaina. Alunperin vähän pohtisin, että ilmoitanko Oskaria ollenkaan, kun kävi pieni pöksykarvaäksidentti, mutta uskon sen tasoittuvan kuukaudessa normaaliin kuntoonsa :). Ilmoittelin Oskarin myös siitosluokkaan molemmille päivinä, sillä Aatoksen lisäksi lauantaina on paikalla Aatoksen sisko Tassu ja sitten sisarpuolet Vilja ja Väinö. Sunnuntaina on ainakin mustavalkeat lapsukaiset ja luotan myös Tassun olevan paikanpäällä niin uskalsin sitten sunnuntaillekkin siitosluokan täyttää. Oskari näytelmöi ensimmäistä kertaa kastraattiluokassa, jännittävää! Ja Aatos on nuorissa. Sekin on jännittävää.

Punnailin myös eilen pojat, kun annoin matokuurin. Puntari heilahteli seuraavasti:

Armas 6,4 kiloa

Onni 5,2 kiloa

Oskari 6,3 kiloa

Aatos 5 kiloa

Mauskislaiset toivottelevat myöskin kaikille hyvää ystävänpäivää!

Rinta rinnan

Isä ja poika vahtasivat laseria rinnatusten. Punnasin eilen Aatoksen. Kahdeksan päivää vajaalla 5kk Aatoksella sylipunnityksessa painoa oli tasan 3kg.

Painonkehitys pentuajalla.

Tossa äsken laittelin kissojen tavaroita piironkiin, kun vindoin sitä sai alkaa täyttämään, niin löysin poikien kasvattajilta saadut kansiot. Selailin ne ihan sitten läpi ja katsoi mitä kaikkea siellä taas olikaan ja jokaiselta löytyi painotaulukot aina syntymähetkestä luovutuspäivään saakka :) En nyt tässä ihan kaikkia painoja laita, mutta muutaman kyllä.

Armas

Syntymäpaino: 114g
4 viikkoa: 444g
8 viikkoa: 1030g
12 viikkoa 1600g

Onni
Syntymäpaino: 74g
4 viikkoa: 498g
8 viikkoa: 1028g
12 viikkoa: 1660g
ja luovutuspäivänä n. 13 viikkoa: 1816g

Oskari:
Syntymäpaino: 140g
4 viikkoa: 612g
8 viikkoa: 1414g
13 viikkoa: 2222g
ja luovutuspäinä: 2710g

Armaan hain heti seuraavana viikonloppuna, kun tuo 12 viikkoa tuli täyteen, joten Armaan painonkehitystarkkailut loppuvat tuohon kahteentoista viikkoon. Onni kotiutui 13 viikon iässä, mutta Oskari olikin sitten vähän vanhempi. Ei nyt kamalan montaa viikkoa, ehkä noin viitisentoista (nyt laiskottaa, enkä jaksa alkaa tätä tarkemmin laskemaan :D). Onni on syntyssään ollut kaikista pikkiriikkisin ja Oskari ylivoimaisesti isoin. Oskarin pentupainot on muutenkin olleet ihan eriluokkaa, mitä Armaan ja Onnin, jotka nyt kutakuinkin on vähän samoissa luokissa pyörineet.

On ne joskus ollut ihan pieniä ♥.

Pulleropallero ja laiheliini.

Käväisin tänään porukoilla. Piti ottaa kuvia pojista, mutta unohdin sitten ihan tyystin. Ja puhelimen johdot on vielä jossain muuttolaatikoissa kateissa, niin en kyllä olisi niitä kuvia edes tänne saanut, kun en kameraakaan mukaan ottanut.

Armas painoi jotain 6,8 kiloa silloin, kun pojat vietiin hoitoon. Tässä nyt ollaan joka kerta katsottu Nikon kanssa, että herranjestas kun se näyttää pullealta ja sitten viime kerralla menin ja punnasin Armaan. Armas painoi 7,2 kiloa! Kauhea pullukka! Ei vissiin ainakaan Armas kärsi minkäänlaista eroahdistusta, kun ruoka näyttää maittavan. Ja kun olen äidiltä ja isältä kysynyt ruoka-annosten määrästä, niin ilmeisesti he siellä antavat kuitenkin ihan saman verran sapuskaa, mitä me annettiin. Armaalle on luvassa kotiutumisen myötä siis pienehkö ruokaremontti ja liikunnan määrän lisäys.

Onnin paino on varmaan ihan samoissa kilomäärissä, kuin aiemminkin. En sitä punninnut kuitenkaan. Onnikin näyttää kuitenkin siltä, että massaa olisi kertynyt, mutta Onni onkin kasvattanut turkkia. Ja se hämää kun Onnin turkki kasvaa suoraan sojottaen ylöspäin, se ei siis laskeudu alaspäin ollenkaan. Ja käteen Onni tuntuu kuitenkin samalta.

Oskari taasen on sitten mennyt tiputtamaan massaansa. Ja ihan hurjasti onkin. Oskari on tällä hetkellä pelkästään luuta ja nahkaa, oikein pahaa tekee Oskua silittää, kun kylkiluut tuntuvat niin hyvin :/ Oskari kuitenkin kuulemma syö ihan normaalisti ja jää aina viimeisenä ruokakipolle, että ei se siitä johdu. Oskarin hurja painonpudostus johtuu vain ja ainoastaan hurjana hyrräävistä hormooneista, kun se keskittää sen kaiken saamansa energian kollittelemiseen. Kävin tänään iskän kanssa eläinkaupassa ostamassa kissoille ruokaa ja ostin sitten samalla Oskaria vartavasten pentukissojen pipanoita. Ne kun ovat vähän noita aikuisten raksuja rasvaisempia. Nyt siis Oskari saa pari kertaa päivässä ekstra-annoksen ruokaa. Saa syödä yksinään tuota penturuokaa, että saa vähän enemmän sitten ravintoa, jos se vaikka saisi sen painon nousemaan, edes vähäsen.

Hirvittävän hankala tilanne, kun on yksi vähän ylipainoinen, yksi normaalipainoinen ja yksi alipainoinen kissa samassa taloudessa. Armaan takia siis ei voi pitää raksuja koko aikaa esillä, kun sen ei tarvitse yhtään ylimääräistä pipanaa suuhunsa kyllä laittaa.

Onko kenelläkään muulla kokemuksia vastaavasta tilanteesta?

Tätä toki hankaloittaa myös se, että en viitsi vanhemmiltani vaatia kamalan vaativaa ruokintaohjelmaa, kun kissat kuitenkin saavat heillä nyt asustaa tämän aikaa mikä meillä menee tässä remontin keskellä ja appivanhempien kanssa asumiseen. Ja helpompi toki vahtia poikien ruokailua sitten, kun meidän kanssa ovat taas saman katon alla.

Syystä, että Oskari on nyt päättänyt heittää kaiken ylimääräisen pois päätin, etten ilmoita sitä myöskään TUROKin kevään näyttelyyn. Sen sijasta tekisi mieli mennä Onnin kanssa kokeilemaan, kun olen jo ehtinyt unohtamaan kuinka kamalaa sen kanssa näyttelyissä oli käydä :D

Ja pitäisi nyt kaivaa kissojen paperit jostain esille, että pääsisin kyttäilemään noita rokotuksia, kun niitä varmaan pitää tässä juurikohta uusia.

Paksu-Armas

Jotenkin kuvittelin, että kun ollaan kissojen kanssa mökillä ja kun ne saavat juoksennella siellä ulkosalla, että sillä olisi ollut jotain - hmm - myönteistä vaikutusta painoon. No eipä juurikaan.. Armas on lihonnut, vaikka mielestäni se tuon parin kuukauden aikana liikkui ihan kiitettävästi ulkona, kiipeili puihin ja sai jotain pikku hepuleita välillä. Niko vaan huomautti, silloin kun tultiin kotiin, että Armaan boxi painaa melko paljon enemmän, kuin mökille mentäessä.

No piti sitten kissat punnata.

Painot

Armas: 6.5

Onni: 5.3

Oskari: 5.8

Viimeksi olen punnannut kissat 11. maaliskuuta 2010. Armas on siitä lihonnut puolikkaan kilon, kuten Onnikin. Ja Oskari taasen on tiputtanut painoa 300 grammaa. Oskari punnittiin siis silloin sydänultrauksen yhteydessä, Armas heti kun tultiin koko konkkaronkka mökiltä kotiin (noin kaksi viikkoa sitten) ja Onnin punnasin nytten, kun en muistanut mitä se silloin pari viikkoa sitten painoi.

Ok, ehkä erimalliseen ja kokoiseen ruokakippoon saattoi tipahtaa vähän enemmän papanoita, mitä kotona. Ja kotona Niko normaalisti hoitaa kissojen ruokinnan, kun Niko on paljon tiukempi noiden annosten suhteen mitä itse olen. Nyt olisi kuitenkin erityisen tärkeää saada Armaan paino hieman tippumaan.

Onko jollakulla jotain kokemuksia kissan painonhallinnasta? Sen tiedän itsekkin, että nopeasti paino ei saa alkaa lähtemään, vaan sen on tapahduttava pikkuhiljaa. Kannattaisiko alkaa lisäämään lihan määrää ja vähentämään kuivamuonapipanoita?

Ajattelin, jos zooplussasta tilaisin tälläisen lelun,ja siirtäisin kuivaruokaruokinnan vielä hiukan haasteellisemmaksi, kuin mitä se nyt on. Tuota Mindyn blogia kun lueskelin, niin hoksasin, että tuo meidän kuivaruokakippo taitaa myöskin olla eräänlainen aktivointilauta, paitsi että ei niin monipuolinen vain.

Onnin paino on ihan hyvä, luulisin että ihan normaalipainon luokkaa. Ja Oskari.. No, se nyt on taas laihtunut, kun on kevät ja odotellaan tyttöystävää. Menee se energia laulelemiseen eikä lihaksiston kasvatukseen.

Kissat kotiutuivat ihan hyvin mökkeilyn jälkeen taasen kaupunkiin. Oltiin varauduttu joihinkin masennuspuuskiin, kun pojat eivät enää pääsekkään jolkottamaan ulkona, mutta ei. Täällä ollaan kuin ennenkin. Olen itse taas alkanut katselemaan kissaliiton sivuilta tulevia näyttelyitä. Ilmeisesti syksyn maailmanvoittaja-näyttely jää väliin, kun on kuulemma kaikenlaisia auto-ongelmia ja sitten muutama muu matkapaketti on myöskin peruuntunut. Toisaaltaan ihan hyvä, sillä oma rahatilanteeni on tällä hetkellä niin tiukka, ettei se oikeastaan sallisi edes tuollaista yli 400 euron reissua.

Oskarin tosin ilmoitan näyttelyyn vasta syksyllä. Tuossa olisi tuo PIROKin näyttely, mutta luulen, että se jätetään vielä väliin.

Näyttelyvahvarit

Hii! Tänään tipahti postista TUROK;in näyttelyvahvarit. Meille osui lauantaille Veikko Saarela ja sunnuntaille Stephane Bernard. Kumpaakaan tuomaria ei ole meillä koskaan ennen ollut, että kiva saada välillä uutta arvostelua. Tuo sunnuntain tuomari on itelleni ainakin ihan vieras, että en tidä mitä osaa odottaa. Saarelasta nyt osaan odottaa ainakin jotain, kun olen hänen tuomarointejaan seuraillut. Tarkoittaa siis sitä ainakin, että Oskari pitää puunata kunnolla kiireestä kantapäähän, ettei tule sanomista. Vaikka kunnolla nyt aina yritän Oskun puunata, että ei siinä mitään. Tällä kertaa nyt pitää yrittää vaan vähän enemmän. Saarela kun varmaan arvostaa superhyvin näyttelykuntoon laitettuja kissoja, kun itse noita persialaisia kasvattaa.

Oskarilta tosiaan nyt se yksi serti puuttuu. Toivottavasti se nyt tulisi. Muutamana viimekertana serti jäänyt saamatta kilpailun vuoksi. Tosin ihan ymmärrettävää, Oskari oli kesällä tosi hoikassa kollikunnossa, mutta se nyt on sitä massaa saanut takaisin. Voisin itseasiassa punnata poijjaat.

Painot
Oskari: 6,1 kiloa
Onni: 4,8 kiloa
Armas: 6 kiloa

Ookei. Eli Oskari on ihan hyvän painoinen, Onni myöskin kokoonsa nähden, mutta Armas on vaan pullukka. Tai sitten laskin väärin, koska kun Armaan ja Oskarin ottaa syliin sillä tavalla vertaillakseen, niin Oskari tuntuu paljonpaljon painavammalta, mitä Armas. Toki se voi johtua siitäkin, että Oskari on öö lihaksikas ja Armas vaan paksu. Oon tosiaan yrittänyt saada Armaan painon hallintaan mm. ruoka-ajoilla ja annosten pienentämisellä. Ja kun mielestäni Armas ei edes kauhean useasti käy kupilla, muuta kuin silloin kun sinne laitetaan ruokaa. Useimmiten ruokakupilla näkee Oskarin tai Onnin. Metkaa. No kunhan tuo paino ei tuosta nyt enää nousisi. Pitäisikö kokeilla jotain eläinkaupasta saatavaa laihdutusmuonaa, tai sitten vähentää raksuruokinta ihan minimiin ja panostaa enemmän raakaruokintaan.
Törmäsin Peto sängyssä -blogissa tähän kirjoitukseen, josta sitten uudelleen navigoin itseni kirjoituksessa mainittuun barffaus-sivustoon. Siellä sitten taas luin raakaruokinnasta enemmän. Kyllähän meillä silloin tällöin syödään raakaa lihaa, että ei raakaruokinta ole nyt kokonaan vieras asia. Mutta jos siihen vaikka panostaisi vielä vähän enemmän ja katsoo, että mitä sillä saadaan aikaan ja vasta sitten miettisi jotain eläinlääkärin laihdutuspöperöitä.