"Miksi sinulla on niin pitkät hampaat?"

 "Jotta voisin syödä sinut."

Vähän venähtivät Onnin alahampaat, kun haukotus iski kesken valokuvaussession.  Aika hurjan ja hullun näköinen, vaikka hurja ja hullu ei Onnia oikeasti kuvaa ollenkaan.

Pesuja ja painoja

Heippa vaan! On tässä ollut nini tavallisen arkista ja tylsää, ettei ole tullut kirjotiettua edes peruskuulumisia pojista. Annoin tuossa joku aika sitten kissoille matokuurin, kun piti viime vuoden loppupuolella jo antaa, mutta aina se vaan jäi. Luultavasti seuraavalla kerralla koitan jotain muuta, ei mennyt nimittäin tällä kertaa edes kissamallaksen kanssa nappulat kovin mallikkaasti kitusiin, paitsi Oskarilla, joka nyt on sellanen hoto.

Päätin myös ottaa itseäni vähän niskasta kiinni ja pestä kaikki kissat. No lopulta kuitenkin päädyin pesemään vaan Armaan ja Onnin, koska Oskaria ja Aatosta on tullut kuitenkin näyttelyihin pestyä ja Armaan sekä Onnin pesusta on kulunut ihan tajuttoman paljon aikaa. Vähän jännitin sitä etukäteen, kun vielä uhkasin miehelle, että pesen pojat ihan yksin. Muistikuvissani nimittäin Armas sekä Onni olivat aivan hirvittäviä pestäviä. Silloin näyttelyihin peseminen oli mielestäni aika tuskaa, kädet oli naarmuilla eikä kellään ollut oikein kivaa.

Mutta sainpa yllättyä, koska molemmat vanhukset ottivat pesun tosi hyvin. Siis todella reippaasti. Onni istua kökötti tuolilla ihan lunkisti ja nimenomaan Onnin olisin kuvitellut saavan älyttömät skitsokohtaukset, koska Onni nyt ei muutenkaan pidä mistään tavallisesta poikkeavasta asiasta. Armas sanoi muutaman kerran miu ja mau ja yritti kaksi kertaa tulla syliin, mutta siinä se. 

Eipä kyllä kauan saatu nauttia puhtaan kissan tuoksusta. Onni kai tuoksui mielestään liika puhtaalle, koska seuraavana päivänä löysin sen nukkumasta hiekkalaatikosta.

Punnasin muuten silloin madotuksen yhteydessä kaikki pojat. 

Armas 5,9 kg

Onni 5,3 kg

Oskari 7 kg

Aatos 6,4 kg

Pehmo-Armas

Armaasta on tullut ihan pehmo. Armas hakeutuu aina torkkumaan kasaan jonkun muun kanssa. Välillä kuitenkin muistuu mieleen, että pitää vähän kovistella muita ja sähähtää, jos jahdataan ja juostaan perässä liian kauan. Hassumainen Armas. Salaa vähän pehmo.

Kuvia ja myöhästyneitä synttäreitä.

Hupsista! Meni ihan ohi Oskarin ja Onnin syntymäpäivät! Oskari täytti 10.9 viisi ja Onni 23.9 kuusi. Vanhoja ukkoja jo :) Jos viikonloppuna muistettaisiin jälkikäteen poikien synttäreitä, oikein hävettää miten nämä meni ja unohtui. 

Ja vielä muutama kuvanen Aatoksesta ja Oskarista. Armas oli jossain piilossa nukkumassa, kun ehdin pitkästä aikaa kameran kanssa heilumaan.

 

Tarha

Eilen illalla kissat pääsivät tutustumaan uuteen tarhaansa. Tarha on muuten valmis, paitsi sisäpuolella pitää hiukan sisustaa ja tasoja kiinnitellä. Meni tovi, ennen kuin kissat uskalsivat tulla ikkunaluukusta. Tai me vähän avustettiin, kun eihän ne sitä luukkua tajunneet, että mikä on olevinaan. Niko nosteli sisäpuolelta kissoja yksikerrallaan niin, että pääsi kurkkaamaan ulos.

Ensin nostettiin Armas, joka samantien tuli ulkopuolelle kävelemään ikkunalautaa pitkin ja oli kuin kotonaan.

 

Seuraavaksi nostettiin Oskari hollille. Osku kuitenkin vaan kurkisti ensin luukusta ulos ja luulin, että sillä jäi pylly jumiin, kun se peruuttikin takaisin sisälle.

Sitten tuli Onni, joka hypähti kanssa samantien tutkimaan tarhaa ja oli niin onnellisen näköinen ja kävi puskemassa kaikki puut ja palkit mihin vaan ylettyi. Oskarikin uskaltautui sitten ulos seuraavana, eikä se mitään jumiin jäänyt. Luukku oli juuri sopiva jopa karvamuhku-Oskarille :)

Aatosta vähän jännitti. Tai aika paljonkin, eikä se meinannut millään tulla ulos. Niko vähän avusti tuuppaamalla Aatosta eteenpäin niin, että Aatos joutui ikkunalaudalle ja kyll äse siitä sitten lähti varovaisesti vähän tutkimaan paikkoja. Onnettomasti kuitenkin maukuen.

Tarhan sisustaminen oli vielä tässä vaiheessa kesken. eilen rakennettiin keskitaso ja sitten ylätaso joilla voi loikoilla ja istua ja joita pitkin pääsee kulkemaan. Ylätasolta menee pieni kävelysilta tarhan oven yli, josta pääsee kulkemaan toisessa nurkassa roikkuviin koreihin, jollei tahdo ikkunalaudalta hypätä. Tarkempia tietoja tarhasta ja kuvia sisustuksesta hiukan myöhemmin.

Lomalla mummulassa

 

Me lähdetään huomenna viikon juhannusreissulle mökkeilemään kaveriporukassa, joten pojat pääsivät tänään lomalle mummulaan. Mummulassa onkin kivaa. Siellä saa olla pöydillä, kotona ei.  Onni yllättäen ei oikein pitänyt boksiin menemisestä ja alkoi puolivälissä matkaa rapaminaan seiniä. Raapiminen kesti kuitenkin vaan pienen tovin ja loppui sitten. Onni matkusti Armaan kanssa ja Armaan letkeä matkustusasenne varmasti rauhoitti myös Onnia. Aatos matkusti Atlaksen 20:ssä ja Oskari yksinään 30:ssä. Ja niin Armas ja Onnikin meni 30:llä. 

Enempää ei olisi tavaraa mahtunutkaan pikkuautooni. Kissoille viikoksi (+ekstraa jos mäkkeily jatkukiin omalla mäkillä) ruokia, hiekkaa ja hiekka-astiat, sekä tietysti tonnikaupalla leluja.

Aatos oli ihan ihmeissään, kun päästin kissat mummulassa pois bokseista. Eihän Aatos ole mummulassa vielä käynyt. Vähän jännittäen tutkittiin ensin paikat, mutta kun muutkin vaan letkeästi makoili missä sattui, niin Aatoskin kävi sitten pötköksi ja leikki PIROKin näyttelystä ostetulla kissanminttulelulla.

Kuvat on nyt vähän huonoja, kun napsin nopeasti puhelimella.

Karvasaalis

Vietin äsken melkosen tovin selvitellessä Onnin alusturkin takkuja. On se ikävä väkisin kammata kissaa, joka ei pidä siitä ollenkaan. Mutta ajattelin, että jos nyt kuitenkin säästyttäisiin ajelureissulta. Onni ulisi, ulvoi, määki ja murisi. Ei kumma kyllä purrut ja pysyi ihmeen hyvin paikallaan, vaikka olikin melko fletku. Enempää en viitsinyt kiusata, jäi varmasti pohjakarvaan vielä muutama paikka jota olisi saanut paremmin käydä läpi, mutta jatketaan huomenna. Loppuun rapsuttelin korvien takaa ja harjasin kaulurista, joka on ainoa paikka mistä SAA kammata ja mistä pidetään.

Mutta aikamoinen kasa karvaa.

6 kuvaa.

Muhkeat pöksykarvat, ettei kesällä palella.

Armas luuli, ettei kukaan näe.

Fiksu kissa.

Pallo kissa.

Oskari on kasvattanut hirmuisen turkin. Viherkasvi ei edelleenkään saa olla rauhassa, mutta on vielä hengissä. Hiekkalelut oli mielenkiintoisia. Ja Onni ei vieläkään pidä kampaamisesta. Olenkin miettinyt, jos kävisin ajeluttamassa Onnille kesäturkin, jäisi vain kauluri ja häntäkarvat..

Onnin täplät

Mun mielestä Onnilla on ehkä parhaimman laatuisin turkki, meidän nelikosta. Se ei ole liika pehmeä vaan karhea, tuuhea ja melko tankea. Sellainen, millaiseksi mä metsäkissan turkin itse kuvittelen. Nyt jostain Onni on saanut inspiraation kasvattaakkin turkkiaan, tosi pitkän aikaa Onni viihtyi sellaisessa tosi lyhkäsessä, suoraan pystyyn sojottavassa turkissa näyttäen hämäävän puntilta, mutta sitten tapahtui jotain ja se kasvoi. Vanhoja kuvia kun selaan niin huomaan, ettei tämä turkinkasvatuskeissi ole kuitenkaan sarjassaan ainoa, vaan pari vuotta sitten Onnilla oli myös tosi komea turkki. Ja turkissa komeat täplät, jotka ei ihan oikeuksiinsa yllä olevassa kuvassa pääse.

Onnin turkissa pohjavilla on tosi tiheä. Eli ainakaan Onnilla ei pitäisi kylmä tulla. Miinuspuolena vaan se, että tiheä ja tuuhea karva menee tosi helposti takkuun ja suurena kampaamisen ystävänä Onnin turkkia on tosi vaikea pitää takuttomana. Nyttenkin tuolla takana tuntuu takkuja jotka ei perusvartin kampaamisella kyllä lähde mihinkään. Eilen käytin puoli tuntia siihen, että kampailin Onnin toista kylkeä ja selvitin sieltä yhden takun pois, homman lopetin ennen kuin kissalla meni hermot. Tai no siis, on väärin sanoa että Onni ei tykkää kampaamisesta, Onni ei tykkää takkujen selvittämisestä.

Muutaman kerran oon vakavasti miettinyt, että jos lainaisin Nikon hiustenleikkuukonetta ja parturoisin Onnilta turkin lyhyeksi, mutta vielä en olekkaan tätä suunnitelmaa toteuttanut :D. Luultavasti myös Onni ei tykkäisi ideasta ja sen toteutus olisi varmaan melko mahdottomanlainen, joten pitäkööt nyt turkkinsa ja kestäkööt toistuvat takunselvitysyritykset.

Aatos ja isot pojat

Nenukan Sunny Prince eli kotoisammin Aatos muutti meille siis lauantaina. Aatos asteli kantoboksista ulos häntä pystyssä ja kauheasti höpötellen ja lähti tutkimaan paikkoja, perässä tuli sisko Tassu, joka tuli tässä meillä vähäksi aikaa jaloittelemaan. Isot pojat oli kaikki, että woot? Onni oli ihan peloissaan ja sähisi vaan kahdelle pienelle tutkimusmatkaajalle, Armaskin vähän sähisteli, Oskari sitten taas oli vähän että jee, mitä nämä on? Tyttöjäkö?

 

Lauantai-iltana Armas vähän kiroili Aatokselle.

Onni varmaan toivoi, että Aatos katoaa johonkin, jos sitä ei ollenkaan huomioi.

Lauantaina Armas eikä Onnikaan oikein lämmennyt uudelle tulokkaalle ja Onni näytti vielä sunnuntainakin siltä, että toivoi kovasti pennun katoavan pois, jos sitä ei ollenkaan huomioi.  Armas taas oli vähän sillä asenteella, että no kunhan ei liikaa häiritse niin antaa olla. Aatos tekikin paljon hyppyloikkia Armaan suuntaan, ja Armas välillä vähän sanoi siihen 'hiss', mutta oli yllättävän suvaitsevainen.

 

Lauantain ja sunnuntain välisen yön Aatos sai spesiaalisti nukkua meidän kanssa makuuhuoneessa. No eihän siitä tullut oikein mitään. Aatos miukui ja maukui, juoksenteli takkahuoneeseen ja sitten taas makuuhuoneeseen ja siitä taas vierashuoneen oven taakse, misä isot pojat nukkuivat ja ei sinä yönä tainnut nukkua oikein kukaan muu, kuin Daniel omassa pinnasängyssään. Joskus aamuyöstä Aatos sitten rauhottui sen verran, että malttoi tulla Nikon jalkopäähän nukkumaan.

 

Eilinen meni vähän samalla kaavalla, kuin sunnuntaikin. Aatos tutustui isoihin poikiin ja yritti haastaa kaikkia leikkiin. Ainoa ketä leikkikutsuille lämpesi, oli sitten Oskari, joka ei vieläkään oikein tiennyt mikä Aatos oli :D. Hellyyttäviä hetkiä kutienkin oli, kun isä pesi sitten poikkansa ja Aatos roikkui Oskarin hännässä.

Iskä moi!!

Sunnuntai-iltana Armasta ei Aatos enää juurikaan häirinnyt.

Aatoksen piti alunperin mys viime yönä nukkua spesiaalisti meidän kanssa. Yö kuitenkin alkoi sillä, että Aatos herätteli Nikoa koko ajan pesemällä Nikon jalkapohjia, jatkui sänkyrallilla ja siitä koko asunnon mittaisella rallilla. Aatos yritti myös hyppiä pinnasänkyyn, mutta onneksi ei osaa vielä ihan niin suurta hyppyä tehdä. Kun Aatos oli sitten maukunut vierashuoneen ovella puolisen tuntia niin päätin olla rohkea ja päästää Aatoksen sinne isompien kanssa. Yö oli melko hiljainen ja aamulla vähän jännitti, että apua onko ne nyt syöneet Aatoksen? Ei olleet :)

Sen sijaan tänään Aatos on rallannut Onnin kanssa ja kaverukset leikkivät pitkän tovin keskenään. Ainoastaan pienet sihahtelut on Armaalta ja Onnilta tullut siinä kohtaa, kun Aatoksen leikit ovat olleet liian touhukkaita papparaisten mieleen.

 

Aatos on ihan tajuttoman hurmaava pikkupoika ♥ Tosi kiltti vaikka vauhtia Aatoksella onkin ihan muille jaettavaksi asti. Aatos on tosi kova kehräämään ja juttelee myös hirmuisesti, varsinkin jos jää yksin johonkin niin siitä kyllä kerrotaan heti ja kovalla (tai aika pienellä) äänellä. On myös hauska huomata miten paljon samoja piirteitä Aatoksessa ja Oskarissa on. Aatos on Oskarin tavoin kova nakuttamaan, vaikkakin Aatos kyllä nakuttaakin kaikelle ihmeelliselle (kuten kameralle :D).  Kiitos Päiville ihanasta Aatoksesta!

 

Sitten vähän ikävämpiä asioita :(. Oskarin pissailut jatkuu edelleen. Siksi siis Aatos onkin ollut nyt eniten tekemisissä Armaan ja Onnin kanssa, vaikka Osari varmaan olisikin uudesta tulokkaasta kaikkein iloisin. Oskaria ei vaan voi päästää vierashuoneesta pois, kun Osku käy heti merkkaamaan paikkoja. Ja olen tosiaan melko varma, että kyseessä on kollimaiset merkkauspissat. Ollaan kuitenkin huomenna menossa Oskarin kanssa eläinlääkärille varmuuden vuoksi testailemaan, ettei tulehdus ole uusinut ja ettei siellä virtsan seassa ole mitään ylimääräisyyksiä.

Nämä pisut ei kuitenkaan ole niiden edellisten kaltaisia tuskaisia likistyksiä aikaansaannoksena pienen pieni tippa, vaan nämä pissat on sellisia ihan kunnollisia, vakasuoraan tulevia suihkautuksia, että morjens. Itse en tästä tilanteesta kyllä pidä ollenkaan, kun Oskari joutuu olemaan tuolla eristyksissä. Yksin Oskarin ei tarvitse kuitenkaan olla, Oskulla on joku pojista seuranaan koko ajan ja me ihmiset käydään siellä myös istumassa ja leikkimässä Oskarin kanssa. Mutta huomenna ollaan sitten fiksumpia tuon pissa-asian kanssa.

 

Ja niin, ehdin jo ihan kamalasti huolestua, että Oskari on allerginen sille spesiaaliruoalleen, kun sille ilmestyi niskaan taas sellainen karvaton laikku, joka kutisi niin paljon, että Oskari oli raapinut sen ihan ruvelle. Eilen mun piti siihen laittaa hydrocortisonia, mutta en löytänytkään laikkua, kun sitä ei enää ollutkaan. Eli Oskari ei olekkaan allerginen tuolle ruoalle vaan reaktio tuli joko antibiootista tai sitten siitä kissanmaltaasta.

 

Muutoin mauskislaiset voi oeikin hyvin. Toivotaan että pissailut saadaan kuriin, niin elo sitten normalisoituu tästä näin.

Pötkö-Onni

Onnin tyylinäytte siitä, miten pyöreässä pedissä pruukataan maata.

Peeäs! Lakana on oikein huono vaihtoehto sohvansuojaksi, se repeää helposti.