Ruoka vs ulkoilu

Meillä ruoka voittaa kaiken muun, oli kesken sitten leikkiminen tai nukkuminen niin kun raksupurkin kasi aukeaa tai se laatikko missä märkäruokia säilytetään, niin taatusti on jaloissa koko konkkaronkka. Tänä aamuna kuitenkin, kun vein ruokakippoon raksuja, ryntäsikin Armas työhuoneeseen tarhan luukulle ja pyysi ulos. Turhaan yritin houkutella raksuille, joten päästin Armaan sitten tuonne märkään tarhaan. Alta viiden minuutin Armas kuitenkin tuli järkiinsä ja alkoi paukuttamaan luukkua ja ryntäsi heti sisälle päästyään syömään.

Pesuja ja painoja

Heippa vaan! On tässä ollut nini tavallisen arkista ja tylsää, ettei ole tullut kirjotiettua edes peruskuulumisia pojista. Annoin tuossa joku aika sitten kissoille matokuurin, kun piti viime vuoden loppupuolella jo antaa, mutta aina se vaan jäi. Luultavasti seuraavalla kerralla koitan jotain muuta, ei mennyt nimittäin tällä kertaa edes kissamallaksen kanssa nappulat kovin mallikkaasti kitusiin, paitsi Oskarilla, joka nyt on sellanen hoto.

Päätin myös ottaa itseäni vähän niskasta kiinni ja pestä kaikki kissat. No lopulta kuitenkin päädyin pesemään vaan Armaan ja Onnin, koska Oskaria ja Aatosta on tullut kuitenkin näyttelyihin pestyä ja Armaan sekä Onnin pesusta on kulunut ihan tajuttoman paljon aikaa. Vähän jännitin sitä etukäteen, kun vielä uhkasin miehelle, että pesen pojat ihan yksin. Muistikuvissani nimittäin Armas sekä Onni olivat aivan hirvittäviä pestäviä. Silloin näyttelyihin peseminen oli mielestäni aika tuskaa, kädet oli naarmuilla eikä kellään ollut oikein kivaa.

Mutta sainpa yllättyä, koska molemmat vanhukset ottivat pesun tosi hyvin. Siis todella reippaasti. Onni istua kökötti tuolilla ihan lunkisti ja nimenomaan Onnin olisin kuvitellut saavan älyttömät skitsokohtaukset, koska Onni nyt ei muutenkaan pidä mistään tavallisesta poikkeavasta asiasta. Armas sanoi muutaman kerran miu ja mau ja yritti kaksi kertaa tulla syliin, mutta siinä se. 

Eipä kyllä kauan saatu nauttia puhtaan kissan tuoksusta. Onni kai tuoksui mielestään liika puhtaalle, koska seuraavana päivänä löysin sen nukkumasta hiekkalaatikosta.

Punnasin muuten silloin madotuksen yhteydessä kaikki pojat. 

Armas 5,9 kg

Onni 5,3 kg

Oskari 7 kg

Aatos 6,4 kg

Pehmo-Armas

Armaasta on tullut ihan pehmo. Armas hakeutuu aina torkkumaan kasaan jonkun muun kanssa. Välillä kuitenkin muistuu mieleen, että pitää vähän kovistella muita ja sähähtää, jos jahdataan ja juostaan perässä liian kauan. Hassumainen Armas. Salaa vähän pehmo.

Kenkälaatikko

Mitä pienempi laatikko, sen parempi. Ihan vähän vain tursuaa Armas yli laidan, mutta ei haitannut. Yksi kaveri FB:ssä sanoikin, että näyttää ihan muffin topilta. No, mutta Armas onkin meidän pieni muffini ♥.

Tarha

Eilen illalla kissat pääsivät tutustumaan uuteen tarhaansa. Tarha on muuten valmis, paitsi sisäpuolella pitää hiukan sisustaa ja tasoja kiinnitellä. Meni tovi, ennen kuin kissat uskalsivat tulla ikkunaluukusta. Tai me vähän avustettiin, kun eihän ne sitä luukkua tajunneet, että mikä on olevinaan. Niko nosteli sisäpuolelta kissoja yksikerrallaan niin, että pääsi kurkkaamaan ulos.

Ensin nostettiin Armas, joka samantien tuli ulkopuolelle kävelemään ikkunalautaa pitkin ja oli kuin kotonaan.

 

Seuraavaksi nostettiin Oskari hollille. Osku kuitenkin vaan kurkisti ensin luukusta ulos ja luulin, että sillä jäi pylly jumiin, kun se peruuttikin takaisin sisälle.

Sitten tuli Onni, joka hypähti kanssa samantien tutkimaan tarhaa ja oli niin onnellisen näköinen ja kävi puskemassa kaikki puut ja palkit mihin vaan ylettyi. Oskarikin uskaltautui sitten ulos seuraavana, eikä se mitään jumiin jäänyt. Luukku oli juuri sopiva jopa karvamuhku-Oskarille :)

Aatosta vähän jännitti. Tai aika paljonkin, eikä se meinannut millään tulla ulos. Niko vähän avusti tuuppaamalla Aatosta eteenpäin niin, että Aatos joutui ikkunalaudalle ja kyll äse siitä sitten lähti varovaisesti vähän tutkimaan paikkoja. Onnettomasti kuitenkin maukuen.

Tarhan sisustaminen oli vielä tässä vaiheessa kesken. eilen rakennettiin keskitaso ja sitten ylätaso joilla voi loikoilla ja istua ja joita pitkin pääsee kulkemaan. Ylätasolta menee pieni kävelysilta tarhan oven yli, josta pääsee kulkemaan toisessa nurkassa roikkuviin koreihin, jollei tahdo ikkunalaudalta hypätä. Tarkempia tietoja tarhasta ja kuvia sisustuksesta hiukan myöhemmin.

Lomalla mummulassa

 

Me lähdetään huomenna viikon juhannusreissulle mökkeilemään kaveriporukassa, joten pojat pääsivät tänään lomalle mummulaan. Mummulassa onkin kivaa. Siellä saa olla pöydillä, kotona ei.  Onni yllättäen ei oikein pitänyt boksiin menemisestä ja alkoi puolivälissä matkaa rapaminaan seiniä. Raapiminen kesti kuitenkin vaan pienen tovin ja loppui sitten. Onni matkusti Armaan kanssa ja Armaan letkeä matkustusasenne varmasti rauhoitti myös Onnia. Aatos matkusti Atlaksen 20:ssä ja Oskari yksinään 30:ssä. Ja niin Armas ja Onnikin meni 30:llä. 

Enempää ei olisi tavaraa mahtunutkaan pikkuautooni. Kissoille viikoksi (+ekstraa jos mäkkeily jatkukiin omalla mäkillä) ruokia, hiekkaa ja hiekka-astiat, sekä tietysti tonnikaupalla leluja.

Aatos oli ihan ihmeissään, kun päästin kissat mummulassa pois bokseista. Eihän Aatos ole mummulassa vielä käynyt. Vähän jännittäen tutkittiin ensin paikat, mutta kun muutkin vaan letkeästi makoili missä sattui, niin Aatoskin kävi sitten pötköksi ja leikki PIROKin näyttelystä ostetulla kissanminttulelulla.

Kuvat on nyt vähän huonoja, kun napsin nopeasti puhelimella.

6 kuvaa.

Muhkeat pöksykarvat, ettei kesällä palella.

Armas luuli, ettei kukaan näe.

Fiksu kissa.

Pallo kissa.

Oskari on kasvattanut hirmuisen turkin. Viherkasvi ei edelleenkään saa olla rauhassa, mutta on vielä hengissä. Hiekkalelut oli mielenkiintoisia. Ja Onni ei vieläkään pidä kampaamisesta. Olenkin miettinyt, jos kävisin ajeluttamassa Onnille kesäturkin, jäisi vain kauluri ja häntäkarvat..

Voihan finni!

Muistan kuinka olin huuli pyöreänä silloin joskus, kun vielä kävin Armaan kanssa näyttelyissä ja yhdessä PK-seudun näytelmässä Armaan sivän omistaja tuli kertomaan mulle, että Armaallahan on kauhea akne. Ei ollut muuten tullut mieleenkään, että kissoilla tai eläimillä ylipäätään voisi olla aknea. Ystävällisesti nyt jo edesmennyt kasvattaja neuvoi kädestä pitäen, että miten leuka kannattaa puhdistaa ja miten sitä pitää hoitaa, että saa ne mustapäät kuriin. Kävinkin heti ostamassa pienen hammasharjan ja basibact-pulveria, jolla puuteroitiin leukaa ja hammasharjalla vähän rapsuteltiin kuivunutta mustapäätä pois.

Vähän aikaa sitten tutkiskelin Aatoksen suuta ja kurkkailin sitten siinä samalla vähän leukaa myös. Siinähän oli ihan jäätävä määrä mustapäitä! Käväisin sitten ostamassa Aatokselle oman leukahammasharjan ja ehtisin ehkä parina iltana sitä leukaa hinksuttamaan, kunnes näppyjen esiintyminen laantui ja leuka taas on näpytön. Veikkaan että Aatoksen akneilut joko olivat jotain teini-ikäisen kissimyksen mustapäilyä tai vaihtoehtoisesti näpyt aiheutti ruoka. Niitä ei nimittäin ole kuivaruoan vaihtamisen jälkeen esiintynyt, joten syy saattoi olla siinäkin.

Ja nyt, kun huomenna lähdetään näytelmöimään niin tutkiskelin sitten Oskarin leukaa. Oskari tapaa aina silloin tällöin tehdä yhden jumalattoman ison mustapään suupieleen ja sellainen siihen nyt oli taas ilmestynyt. Odottelin pari päivää josko se siitä häipyisi, mutta kun se siinä vielä tänäänkin möllötti niin päätin sitten olla ilkeä ja puristaa sen pois. Ensimmäinen kerta kaikelle. Yllättäen Oskari ei oikein nauttinut tästä kauneudenhoitotoimenpiteestä, mutta sai ainakin mustapää kyytiä.  

Että semmosta.

Yritän nyt aktivoitua tämän päivittelyn kanssa. Taas. Huomenna mennään Oskarin ja Aatoksen kanssa messukeskukseen ja Oskari pääsee sunnuntaina vielä uudestaan esitelmöimään. Jännittää.

Kuusi vuotta sitten

 

 

 Armaan pentukuvat: Anna Poutanen www.jowaline.fi

Paljon onnea Armas kuusi vuotta! Kylläpä aika kuluu sukkelaan. Iltapalaksi luvassa katkarapukakkua muiden poikain kanssa. ♥

Ne asennot..

Tai asento. Vähän saatoin nauraa.

Kun ihmiset ei ole kotona, hyppii kissat pöydällä.

Kissoilla ei ole lupa mennä keittiön aputasoille ja ne tietää sen. Ainakin sillon kun me ollaan paikalla. Tänään lähdin pojan kanssa vaunuilla käymään apteekissa ja tällänen näky odotti, kun tultiin takaisin. Luonnollisesti, kun pääsin sisälle asti niin Armas oli eteisen oven takana odottamassa, niin luin ei missään kielletyissä paikoissa olisi ikinä ollutkaan.

Et sä oikeesti näe mua.

Joo tässä mä oon ollu koko aika.

Aatos jäi kauniisti nukkumaan takan viereen, kun me lähdettiin ja ehti sen tunnin aikana ladata energiatasot täyteen ja nyt täällä on ollu melkosta rallia tunnin verran. Koitan saada linkattua pari videota tänne, kunhan vaan keksin ensin että saanko ne ilman piuhaa puhelimesta johonkin vai en.

No moi, tässä on lämpöstä.

Yllärihyökkäys!

Armas nukkui ihan rauhassa kissasohvassa, kun Aatos pesu- ja kuivaustouhujen jälkeen hyökkäsi Armaan kimppuun. (on joo nyt vähän tylsiä kuvia, kun aina vaan kissasohvalla sitä ja kissasohvalla tätä, mutta kun ei kamera osu muulloin käteen :P)

Ja sitten myöhemmin Aatos nukkui yksin sohvalla ja Armas varmaan kostoksi sitten meni puolestaan Aatoksen päälle, kun Aatos aina kiikkuu Armaan selässä :D

Aatoksen näyttelykokemus pesuineen ja kaikkineen on vähän työn alla vielä. Nyt leikkailen nopsaan kissojen kynnet ja pienet iltaleikit, ennen iltapapanoita (ja Aatokselle märkäruokaa, kun papanaet ei nyt ole herkkua ollenkaan O.o).

Eläinlääkärireissu ja sopeutumista

Oltiin viikko sitten tiistaina Oskarin kanssa siellä eläinlääkärissä, kun pissailut jatkuivat. Itse vähän epäilin, että nämä pissailut johtuivat ihan pelkästään siitä, että Oskari on tajunnut olevansa kollinen, mutta koska tahdoin kuitenkin olla asiasta varma niin siksi mentiin. Kun tietysti tulehduskin olisi voinut uusiutua.

Eläinlääkäri oli kiva. Eri mikä meillä normaalisti on, kun nyt en pyytänyt Granholmia erityisesti, kun otettiin eka aika mikä oli vapaana. Tämä lääkäri myös suomensi mulle sen Tuhatjalasta saadun hoitokertomuksen joka oli kivasti tehty, kun enhän  sitä lääkärikieltä oikein ymmärtänyt ja sillon Tuhatjalassa en tietenkään kysynyt siitä sen enempää, kun sen vasta kotona luin. Nopsaan lääkäri kuunteli sydämen ja teki pikaisen tarkastuksen. Rakossa oli sen verran virtsaa, että ei tarvinnut nesteyttää ja lääkäri oli varma että näyte saataisiin otettua helposti. Oskari sai taas rauhoittavan piikin reiteen ja tällä kertaa Osku protestoi piikkiä huutamalla bää ja hyppäämällä mun syliin, mistä Oskari ei suostunut tulemaan alas. Siinä silittelin sitten Oskaria sillä aikaa, kun odottelin rauhoittavan vaikuttavan ja pikkuhiljaa taas se kissa vaipui alemmas ja alemmas.  Viime kertanen rauhoitus ei ollut ollenkaan paha, kun Oskari oli kantokopassa. Vähän jännitti tuleeko poru, niin kuin ihka ensimmäisellä kerralla kun näin rauhoitusoperaation, mutta ei tullut. Oli se kyllä reppanan ja surkean näkönen kollinmölliäinen :(

Lääkäri sanoi, että siinä menee puolisen tuntia, joten jäin sinne aulaan odottelemaan ja katselemaan kaunareita ja lukemaan kissalehtiä. Kaikki oli menny hyvin. Ja tulehduksesta ei ollut enää mitään merkkejä mikä oli tosi hyvä uutinen. Mutta se sitten ikäväkyllä tarkotti sitä, että Oskari on nyt hoksannut olevansa Mies ja isolla m-kirjaimella.

Se lääkäri ehdotti, että jos mä tahdon pitää vielä Oskarin leikkaamattomana niin vaihtoehtona olis hormoni-implantti, eli siis kemiallinen kastraatio joka kestää yksilöstä riippuen ½-2 vuotta. Oskarillahan oli tuo implantti. Se laitettiin sillon noin kaks ja puol vuotta sitten sen takia, kun Oskulla alkoi paino tippumaan vähän liikaa ja kun sitä kuitenkin oli muutaman kerran tarkoitus käyttää. Ihmisillä on varmasti vähän erilaisia mielipiteitä tosta implantista, monet on ehdottomasti vastaan ja monien mielestä se on ihan ok. Oskarille se kävi hyvin. Painon tippuminen loppui, kun ruoka maistui taas ja energia käytettiin kasvamiseen ja Oskarihan kasvatti oikeen muhkean turkin kanssa. Oskulla vaikutus kesti jonkun puolitoista vuotta ja kuten näkyy, ei se vienyt lisääntymiskykyä lopullisesti.

Mä en kuitenkaan tahdo toistamiseen ottaa tuota implanttia. Oskarilla piti olla treffit vielä tässä näin, mutta koska toi pissailu ei ole vaan satunnaista ja sen takia meidän pitää eristää Oskari, niin saatiin sitten sumplittua asianosasten kanssa hommat niin, että Oskari pääsee kastraattikerhoon Armaan ja Onnin kaveriksi. Tässä sitten varailen aikaa, kunhan kukkaro vähän palautuu näiden kahden lääkärireissun jälkeen normaalitilaansa. On se sitten kiva saada elämä täälläkin vähän normalisoitua ja Oskari voi lopettaa tuon stressailun ja machopissailun.

Mutta siis ei tarvitse nyt olla huolissaan. Tää on vaan vähän epämiellyttävää. Oskarilla on koko aika joku muista pojista kaverina, ettei sen tarvitse yksin olla ja sitten käydään leikkimässä ja rapsuttelemassa sitä myös. Mua vaan aina jänskättää sitä rapsutellessa, että jos se pissaasuihkauttaa yllättäen :D Ei vielä ole, onneksi!

Olin ilmottanut Oskarin nyt tulevana lauantaina Kirkkonummen näyttelyyn, mutta jätetään suosiolla osallistuminen Oskun kanssa väliin. Luultavasti se innostuisi vielä enemmän pissailemaan ympärilleen, niin en viitsi sitten sen takia. Ja meillä odottaa varmaan ihan kiva ura sitten kastraattikisoissa :) Varsinkin jos Oskari tekee samanlaisen karvan, kun silloin implanttinsa kanssa. Aatos sen sijaan suorittaa näyttelydebyyttinsä lauantaina. Jännittää! Aatos joutuu/pääsee ekalle pesulle tässä viikon loppupuolella. Sekin jännittää :)

Aatos on muuten sopeutunut meidän laumaan tosi hyvin. Nyt se on ihan sellanen, kuin olisi ollut täällä aina. Kolmantena päivänä Armas nukkui tuossa kissapedässä ja Aatos päätti mennä siihen kanssa. Siispä Aatos kiipesä Armaan päälle ja sujahti pikkusohvan takanurkkaan Armaan selän taakse nukkumaan. Armas sanoi vähän 'hisss', mutta ei jaksanut tehdä mitään, kun vähän taisi väsyttää ja siinä ne sitten nukkui :D

Kolmantena päivänä

Onnista Aatos on sanut rallikaverin. On tosi hurjan näköstä, kun ne juoksevat täällä peräkanaa ja tekevät voltteja, kun Aatos on kuitenkin niin pikkanen. Mutta kivaa niillä näyttää olevan. Armaan ja Oskarin kyljessä Aatos tykkää nukkuilla ja Oskari myös pesee Aatosta aina kun äijäilyiltään kerkeää.

Aatos on kyllä ihan metka kissa. Se syö mieluummin märkäruokaa kuin raksuja. Se on hassua, kun nämä isommat pojat on sitten enemmänkin raksunaattoreja ja söisivät mieluummin niitä, kuin märkäruokaa. Aatos saa hassuja hepuleita välillä ja yrittää kvoasti murtautua tiskikoneeseen. Ja tänään se juoksi imurin perässä, kun siivoilin täällä :D

On se ihana!

Loppuun vielä Armaan ja Aatoksen pötköttelykuvia.

Ja Aatos vielä ihan itsekseen. Kiitos vielä tuhannesti Päiville tästä ihanasta punaisesta hupsuliinista ♥

pupukorvanen