Heihei pissi-Oskari!

Perjantaina pakkasin Oskarin kahdeksan jälkeen kantokoppaan ja lähdin kiikuttamaan kissaa Vettoriin. Aikaa kun olin varannut, niin se vastaanottotyöntekijä sanoi, että jos ennen puolta kymmentä tuon Oskarin niin ehtii sitten heräämään hyvissä ajoin ennen kahta, kun asema meni poikkeuksellisesti silloin aikasemmin kiinni. Sinne se jäi asemalle ihmeissään sen jälkeen, kun tädit olivat kyselleet minkälainen käsiteltävä Oskari on. Kissaa sain mennä hakemaan siinä puolen päivän paikkeilla ja puoli yhdeltä olin hakemassa Oskua pois.

Oskari oli jo herännyt, mutta kuulemma vielä vähän tokkurainen. Ohjeistukseksi saatiin, että ei saa samana päivänä riehua ja mielellään pitäisi rajoittaa kiipeilymahdollisuuksia, kun ei koordinaatio välttämättä ole kaikkein parhain. Mielellään myös lämpöisessä paikassa olisi hyvä olla. Vettä voi antaa, mutta ruokaa vasta illalla.

Boksissa mua odotteli huopaan kääritty Oskari, joka katsoi silmät suurina ja varmaan tipoista kosteina sieltä takaisin ja oli vähän sen näköinen, että mikä maa ja mikä valuutta. Ja olin yllättnyt leikkauksen hinnasta, olin varautunut vähän suurempaan maksuun, mutta se olikin vaan 102 euroa. No onhan sekin rahaa, mutta oli kuitenkin vähemmän mitä kuvittelin.

Kotiin kun tultiin, niin tein heti ensimmäisenä kylpyhuoneeseen toipumissviitin Oskarille. Laitoin istuinpehmusteita vähän sinne ja vähän tänne, vesikipon lähelle kantokoppaa ja veskin melko lähelle kanssa. Saunapenkin ylle heitin huovan, niin että sen alle tuli pieni luola. Kun päästin Oskarin nulos boksista, niin se otti pari haparoivaa askelta eteenpäin ja muksahti sitten mukkelismakkelis suoraan vesikulhoon pyllylleen, mutta nousi urheasti takaisin ylös ja huppui luokse. Kovasti puski ja kehrösi, pystyssä oleminen oli vähän ongelmallista, mutta kova oli yritys.

Yksi, kaksi, nurin

Jätin Oskarin rauhassa nukkumaan ja toipumaan leikkauskrapulastaan, kun me lähdettiin kauppaan. Kauppareissun eli noin parin tunnin jälkeen Oskarin askel oli jo paljon vakaampi eikä se kellahdellut enää nurin. Hiekkikseen oli käynyt tekemässä pisut ja pari tippaa näkyi hiekkiksen edessäkin, mutta luultavammin tiputtelut oli rauhoittelujen jälkiseurausta, pissavahinkoja kun saattoi leikkauspäivänä tulla.

Mutta koska Oskari oli muuten tosi reipas ja seurankipeä niin  päästin sitten Oskarille seuraa pitämään Onnin ja Aatoksen (Armaalta hei herunut myötätuntoa vaan se oli yllätysyllätys omalla sohvallaan nukkumassa..). Onni ja Aatos oli aluksi ihan ihmeissään, että miksi Oskari on vähän omituinen, mutta pienen ajan päästä kaikki kolme olivat asettanutuneet nukkumaan melko lähekkäin toisiaan. Illemmalla Aatos hetti varovaisuudet metsään ja roikkui normaaliin tapaansa Oskarin hännässä ja sai mennä muualle riehumaan. Onni nukkui Oskarin kanssa kylppärissä yön yli, ettei Oskarin tarvinnut yksinään olla.

Ennen Aatoksen häätämistä ehti Aatos myös häiritsemään Onnin torkkuja ja vaanimaan myös Onnin häntää.

Aamulla Oskari sitten pääsi pitkästä aikaa tänne muualle asuntoon. Viimeinen noin kuukausi kun on rajoittunut pelkästään vierashuoneeseen, pissavahinkojen rajoittamiseksi. Käytös oli muuten senmukaista, ettei tuo olisi missään leikkauksessa ollutkaan. Siinäsitten vedettiin Aatoksen kanssa rallia talon päästä päähän niin, että matot liukui mihin sattui ja tavarat lenteli paikoiltaan. Nyt odotellaan, että haava on kunnolla parantunut ja sitten Oskaria odottaa rasvahännän pesu ja toivottavasti häntä ei rasvoittuisi enää yhtä nopeaan, kun alkaa nuo kollihormonit Oskarista poistumaan.

Tervetuloa takaisin pöpi-Oskari ♥ Sitä pissailevaa machokolliaista ei tule ikävä, vaikka se aikaan sai kahden kauniin tyttösen kanssa yhteensä 9 ihanaa lasta.